Olemisen sietämätön keveys

Viikko on vielä aikaa nautiskella töissä lyhyttä neljän tunnin päivää… Sitten se totuus iskee ja alkaa kolmivuoro! Ensimmäisen viikon työvuorot ovat jo tiedossa ja sinne mahtuu niin yötä kun pitkää (13 tunnin) työpäivääkin. Silti olo on mitä parhain! Ainut haaste on tietysti siinä, että Valtterin peruskoulun päättäjäiset ovat minun yövuoron jälkeen.  Ehkä en ihan skarpeimmillani ole, mutta kyllä siitä selvitään!

Lisää uutisiakin on tiedossa. Kävin torstaina keuhkolääkärillä ja niinhän sieltä sitten tupsahti ihan oikea astma-diagnoosi. Pef-mittauksissa avaavan lääkkeen vaikutus on niin huomattava, että lääkäri vain vilkaisi paperia, jossa puhalluslukemat olivat ja sanoi, että kyllähän se astma on. Vielä on parin viikon päästä edessä histamiini altistus ja typpi-mittaus ja niiden tulosten perusteella päätetään, aloitetaanko jatkuva lääkitys jo nyt, vai sitten vasta myöhemmin. Voimakkaasta sukurasituksesta johtuen lääkitys aloitetaan kuulemma todella herkästi. Lääkäri oli myös ihan tyytyväinen siitä, että olin jo tehnyt tätä omaa saneerausta täällä kotona, mutta “antoi luvan” pitää Tarmo, kun kerran pärjään.

Nyt on kyllä ollut aika hankalat oltavat, kun tämä kesä tulla tupsahti parissa päivässä. Siitepölyä on ilmassa niin, että vaikka minulla ei periaatteessa niitä allergioita olekaan, niin silmät on kun hiekkaa täynnä ja aivastuttaa välillä ihan hirveästi. Tosin lääkäri sanoi sitäkin, että on olemassa ihmisiä, joilla ei allergiat näy jostain syystä missään testeissä, vaikka selkeät oireet onkin. Joten kai minäkin olen jotenkin allerginen näille pölyille. Mutta yhtään en nyt kyllä valita. On ollut ihanaa nauttia näistä lämpimistä keleistä sen kuolettavan kylän talven jälkeen. Eilen kun poljin töistä kotiin oli pakko pysähtyä nappaamaan pari kuvaa, millaisia maisemia minun työmatkallani on täällä kaupungin sykkeessä!

Voin vaan sanoa, että vaikka työmatkani kestääkin pyörällä vaan sen vajaan 10 minuuttia, niin ihan mukavasti tulee ladattua akut ja unohdettua työpäivän hulinat näissä kotimatkan mutkissa!

Jotain ihan uuttakin taas repäisin… Olen jo pitkään miettinyt, että joku tasapaino pitää olla tatuoinneissa… selityshän se on sekin, että haluaa toisen tatuoinnin   Mutta olen miettinyt, että koska oikeassa olkavarressa on tatuointi, niin ilman muuta sitten pitää olla kuva myös vasemmassa jalassa, että siis ei ole “vinossa” mihinkään suuntaan. Joten siis otin keskiviikkona tatuoinnin.

Kuva on siis vasemmassa nilkassa, kuten kuvasta näkyy. Kipeää teki, mutta varsin soma siitä tuli, vaikka itse sanonkin!

 

Muuten meillä siis kuumeisesti odotellaan kesän alkua. Lapset odottaa tietenkin lomaa ja minä odotan rahakkaita työvuoroja (kesä mennään ilta-, yö- ja viikonloppupainotteisesti, joten lisät kilisee!) niin ja onhan minullakin se ihan oikea palkallinen kesäloma! Loman ajankohta tulee kuitenkin muuttumaan, mutta ei se haittaa!

Tuossa Valtterin ja Nooran koulussa on tapana, että peruskoulunsa lopettaville järjestetään juhlalounas. Kaupunki tarjoaa oppilaille koulussa vähän “hienompaa” ruokaa kun mitä perus kouluruoka on. Lounas oli tarjolla viime keskiviikkona ja sinne on tapana myös oppilaiden pukeutua juhlallisuuksien mukaan. Tässä otos meidän nuoresta parista:

Valtteri ja Ninnu

Elämä muuttuu

Niin se vain on, elämä muuttuu jatkuvasti. Välillä tuntuu, että kaikki polkee paikallaan, kunnes pysähdyt ja mietit. Aina tulee huomattua, että jotain on taas muuttunut.

Nyt tämän elämän monimuotoisuuden taas huomaa helpommin, kun kysymyksessä on niin isot muutokset. Ihan ensimmäiseksi on pitänyt hyväksyä se, että tämä minun astmani, tai mikä ikinä tämä “keuhkovamma” onkaan, vaikuttaa elämään niin paljon, että isoja ratkaisuja on tehtävä.

Wisky muutti takaisin Ailalle. Koirien pöly ja hilse aiheuttaa heikkoa happea, joten Ailan kanssa sovittiin, että Wiskyn osoite siirtyy Sipooseen. Koiruus on meidän yhteisomistuksessa ja varmasti välillä viettää aikaa täällä meilläkin, mutta pääasiassa kuitenkin Ailalla. Kun Wisky oli ollut päivän pois, oli hengittäminen jo helpompaa, joten ratkaisu oli oikea.

Ikävä kyllä “harvennus” ei loppunut siihen, vaan seuraavaksi reppunsa sai pakata Benny. Pitkällisen etsimisen jälkeen pupsa kuitenkin löysi todella hyvän uuden kodin. Pupulla on oma kesämökki ja talvimökki ja kaverikin vielä. Hieno juttu kaikesta huolimatta.

 

Nyt siis taloudessamme on vain yksi eläin… asia mikä on toteutunut meillä viimeksi 5 vuotta sitten. Nyt vain pidämme peukkuja, että pystyn pitämään Taren mahdollisimman kauan. Ensi viikolla olen menossa tapaamaan keuhkolääkäriä, jolloin tilanne toivottavasti selkiytyy hieman. Jännityksellä odotan.

Sitten onkin kerrottavana vielä yksi muutos. Tulin valituksi uuteen työpaikkaan! Tai itse asiassa työpaikka on sama, siis sama talo. Työtehtäväkin on miltei sama, titteli ainakin. Olen siis yhä vielä osastonsihteeri, mutta nyt päivystyksessä. Työ tulee olemaan kolmivuoroa ja työaika 100%. Taloudellinen tilanne siis kohenee jonkun verran ja työssä vietetty aika lisääntyy huomattavasti. Ohjelmassa on siis myös yövuoroja, viikonlopputöitä ja siitä johtuen myös siis pyhiä. Nythän tällainen onnistuu, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät hyvin.

Ehkäpä minäkin pystyn vihdoin hankkimaan meille sen auton