Nythän tässä kävi niin, että minä kävin tänä aamuna fysiatrilla... taas. Niin ja kiitos naapurin tädin tytölle kyydistä! ;)
Fysiatrin luona istuin kauan ja hartaasti ja olipa ihan uusi kokemus istuskella siinä senkin aikaa kun lääkäri saneli, eipä ainakaan tule epikriisiin mitään, mitä en jo tietäisi!
Tulos käynnistä oli se, että sairaslomaa jatkettiin elokuun loppuun, B-lausunto kirjoitettiin ja sen myötä laitettiin piste tälle minun hoitajan uralle. Vähän haikea mieli, mutta toisaalta ihan hyvä, että tilanne on nyt ainakin selkeä.
Pieni valonpilkahdus jonnekin horisonttiin kuitenkin jätettiin, koska mitään syytä näille minun kivuille ei fysiatri keksinyt, niin ei ihan 100% mahdotonta ole, että jonain päivänä kroppa olisi korvannut/korjannut puutteita/vaivoja niin, että tilanne jos ei korjaantuisi niin ehkä helpottuisi!
Nyt vaan peukkuset pystyyn, että saan vaikka niitä sihteerin töitä, tai jotain kevyttä. Alkaa tuo tilipussi vaan olla jo niin kevyt, että sillä ei paljon enää ostella :/ Tuohon minun sairalomaani tehtiin vielä lisäys, että sen voi keskeyttää, jos kevyempää työtä löytyy, joten senkin puoleen silmät ja korvat auki koko ajan.
Korkea aikahan tässä olisi jo töihin päästä, että olis sit eläkeläisenäkin vähän jotain muuta kun ylähuuli laittaa siihen leivän päälle :D
Tuleva viikkohan minulla on sitten puuhastelun täyteinen, kun pitäisi järjestää Valtterin rippijuhlat. Ihmisiä on tulossa useampi kymmenen ja kahvin kanssa on tietenkin saatava jotain hyvää syömää. On kyllä mukavaa, kun talo tulee täyteen, vaikka onhan tämmöisissä juhlissa se oma vaivansa, mutta silti on mukavaa kun perhe ja ystävät kokoontuu yhteen höpöttelemään ja nauttimaan kahvipöydän antimista.
Pitää vaan toivoa, että sattuu kohdalle hyvät kelit, että osa porukasta voi olla ulkona, muuten saattaa useammallakin ihmisellä olla olo kuin sillillä suolassa. Vaikka sopuhan sijaa antaa :D Ja mehän ollaan tosi sopuisia ;)
Monta asiaa on vielä mietittävänä, mutta asiaa auttaa kovasti kun tietää, että hyvin kaikki kuitenkin menee. Niin minä ainakin uskon ja luotan!
Jari-velikin lähettelin kuvia Niken ristiäisistä ja niitä kuvia katsellessa huomasi, miten aika vääjäämättä on kulkenut eteenpäin, vaikkei sitä aina niin tule ajatelleeksi.
Leikkasin ja liimasin yhdestä kuvasta tuon oman katraani erilleen ja monet ajatukset mielessä vilisti, kun katsoo, miten isoiksi ja upeiksi on minun lapset kasvaneet!
Tästä triosta olen niin ylpeä, ettei sitä voi sanoin kuvata!
