Kumipallo

Meidän taloon on muuttanut kumipallo… tai ehkä se on kengurun ja kumipallon risteytys. Tai ehkäpä se on vain kenguru valepuvussa, joka siis vain esittää kumipalloa.

Kumipallo on musta ja tosi pehmoinen. Tosin tämä versio kumipallosta osaa myös olla toisinaan äänekäs. Se on vartiointi-ominaisuudella varustettu. Kukaan eikä mikään pääse huomaamatta meidän kotiin. Varsinkin kun kumipallon apurina on meidän hypervartija Brandon.

Kumipallo osaa myös olla paikoillaan. Varsinkin iltaisin kun on ulkoiltu ja syöty, kumipallo rakastaa käpertyä kainaloon ja vain olla ja nautiskella illan sinisistä hetkistä… paitsi tietysti jos joku sattuu soittamaan ovikelloa! Silloin tietenkin kumipallo pomppii ovelle ja tiedottaa koko kulmakunnalle, että meidän ovikello soi, jos se vaikka jotenkin muuten olisi jäänyt huomaamatta! Niin ja hypervartija Brandon ilmoittaa mahdollisista tunkeilijoista vähintään yhtä pontevasti! Hypervartija Brandon puhisee ja mölyää myös olemattomille äänille, sellaisella latauksella mihin vain mörkökautta elävä Master of the Universe pystyy.

Kumipallo rakastaa lämpöä. Nämä syksyn kylmät ja märät ulkoilukelit ei vaan innosta. Kumipallo makailisi mieluummin sohvalla, omalla tyynyllään tai ihan kaikista mieluiten peiton alla sängyssä. Kuitenkin kun nyt kumipallon on vaan tultava mukaan lenkille Brandonin ja minun kanssa, yrittää kumipallo mitä erilaisimmin keinoin viestittää eriävää mielipidettään lenkin pituudesta tai suunnasta, varsinkin jos reitti suuntautuu kodista poispäin. Kumipallo osaa tarvittaessa olla myös liikkumaton ja vikistäkin surkeasti. Kumipallo myös yrittää viestittää olevansa täysin liikuntakyvytön esittämällä epäkuntoista.

Brandonin mielestä kumipallo on kiva. Paitsi silloin, kun pallo ei kestä Brandonin hyperaktiivista otetta elämään. Brandon uskoo kyllä kun kumipallo murahtaa… uskoo ainakin pari sekuntia, kunnes taas on mentävä härnäämään, kuten tekisi kuka tahansa hevosen kokoisella Superegolla varustettu kääpiöpinseripoika. Ja varsinkin jos sen egon lisäksi kokee olevansa Maailman Napa. Kumipallolla on uskomattoman pitkä pinna… vaikka toisinaan se pinna on käsittämättömän lyhyt. Mutta se olkoon kumipallolle sallittua, ei ole kaikista helpointa elää HypervartijaSuperego ADHD Brandonin kanssa 24/7. Kumipallo suoriutuu loistavasti pinserilapsenvahdin tehtävästään.

Kumipallon nimi on Ares.

Ares on tammikuussa 4 vuotta täyttävä leikattu kääpiöpinseri poika, joka siis muutti meille 19.11.2011.

Niin ja on se Brandonkin joskus pysähdyksissä.

Töitä, töitä, töitä

Niinpä… siltä se tuntuu, vaikka toki onhan niitä vapaitakin joskus. Nyt vaan tuo töiden osuus jotenkin tuntuu siltä päällimmäiseltä ajatukselta. Ehkäpä siksikin kun vapailla kotona tulee oltua jotenkin niin uuvuksissa, ettei oikein tule tehtyäkään mitään.

Siihen pitäisi ehdottomasti saada muutosta aikaan.

Olenpa jopa tullut ajatelleeksi, onko ilmassa näin “vanhoilla päivillä” jotain syysmasennuksen oiretta, vai miksi sitä onkaan niin kovin vetämätön? Vai onko kyseessä vain sellainen 10 vuoden jälkeen “hengen vetäminen” kun joka päivä ei esim enää tarvitse imuroida? Vai se, että olen elämässä päässyt siihen pisteeseen, että juuri nyt ei ole mielessä mitään sen kummempaa tavoitetta?

Se, että on koti ja nyt se autokin… ja vakituinen työpaikka ja hyvinkin vakiintunut elämäntilanne… aiheuttaako se sen, että kuljen kuin säästöliekillä? “Hiljaa hyvä tulee?”

Miinustakin tähän tilanteeseen mahtuu, tietenkin. Kun ei jaksa, eikä huvita, ei tule harrastetuksi tarpeeksi liikuntaa, mikäs se mukavampaa kuin pesiä sohvannurkassa ja… syödä? Vaaka kertoilee sellaisia lukemia, että pian olisi aika saada jotain kipinää elämään. Vaan onko herkkujen voittanutta?

Toki kyllähän tässä nyt on muutama kuukausi jo pitänyt olematonta liikkumista lisätäkin, asuuhan meillä nykyään turboahdettu sähköjänis. Sen kanssa voisi liikkua niin paljon kun jaksaa, mutta onhan nyt niin kovin pimeää… ja on satanutkin ihan kamalasti… niin ja se ainainen töissä olo. Huh.

On tässä kyllä puolensakin. Enpä muista milloin viimeksi minun elämässäni olisi ollut vaihe, milloin minun ei tarvitse olla selviämässä jostain vastoinkäymisestä ja mutkassa matkassa. Onhan tämä tällainen tasapaksu arkinen oleminen tavallaan ihan mukavaakin, varsinkin jos se oikein oivaltaisi. Ehkäpä minäkin sen jonain päivänä opin. Ja sitten muuten nautiskelenkin ihan täysin rinnoin!

Ja onhan tässä aivan ihanaa sekin, että on palannut entiseen näissä koira-asioissa. Kyllä se vaan on niin, että tuollainen ylienerginen jukuripää on enemmän minun koira kun lauhkea ja hitaanpuoleinen collie. Vaikka kaikki minun nahkat ihania koiria olivatkin.

Vasemmalla Brandon 5,5 vko.

 

 

 

Oikean puoleisessa kuvassa Brandon Nooran sylissä, kun oltiin enimmäistä kertaa pentuja katsomassa.

 

 

 

            

Niin ja se auto…

Minähän ostin kesällä Fiat Stilo farmarin. Hyvä auto, hieno auto, paitsi että se oli aina rikki. Niinpä kun se hermo menee, niin se menee ja ostaa paukautin itselleni ihan uuden auton. Ehkä seuraavat 6 vuotta varsinkin laskujen maksu päivänä ohuesti harmittaa, mutta kyllä se vaan on mukavaa ihan uudella autolla ajella.

Ihan niin pitkälle tässä auto-onnessa en ole päässyt, että olisin kuvannut ihan sen mun oman auton, mutta tuossa kuvassa ihan samanlainen olla möllöttää. Värikin täsmää. Tuota typykkää siinä edessä ei sitten kuitenkaan ole… Auto siis on Kia Venga ja on kyllä ihan niin minun auto kun olla ja voi!

Nyt sitten pitäisi hetkeksi rynnätä tuonne vaaka-asentoon. Yllättäen olen menossa tänään vielä… töihin. Öinen Jorvi kutsuu. Toivottavasti kaksi seuraavaa yötä kaikki espoolaiset ja lähikuntien lapset nukkuvat terveinä omissa sängyissään eivätkä tule meitä viihdyttämään

Suru

 

 

11.7.2007 – 3.7.2011

Yllättäen… aivan liian aikaisin.

 

tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

Nooran silmin…

Elämä täällä Kylänportissa huitelee ihan omia uomiaan. Kyyti on välillä kun vuoristoradassa, sen verran tunteet, tapahtumat ja olotilat vaihtelee.

Hengissä kuitenkin selvitään ja meidän pieni perheemme tuntuu näin äidin näkökulmasta hitsautuvan vieläkin tiiviimmäksi… päällimmäisenä tuntuu aina nousevan tunne siitä, että omista pidetään huoli… Ja mikäs sen hienompaa, juuri niinhän sen täytyykin olla!!!

Elämä kaikesta huolimatta tarjoaa paljon sitä kaunista ja hyvää. Nooran ikuistamana sitä ihailtavaksi meille kaikille.

   

              

   

   

Väkisin vähän!

Nyt ei voi antaa enää tuon jouluisen päivityksen olla tuorein kuuluminen meidän perheestä!

Kevät tuli niin kohisten, ettei tässä oikein ole tainnut vielä tajutakaan, että lumet, jota siis oli vielä ihan pari viikkoa sitten harmiksi asti, on sulaneet ihan kokonaan! Vielä joissain kohdin, missä lunta oli kasoittain on pieniä rippeitä jäljellä, mutta yleisilme on jo täysin lumeton!! Ihanaa!!

Meillä kevät on lähtenyt käyntiin mainiosti. Ollaan oltu terveinä, mitä nyt ihan jotain pientä kuumetta ja yskää on ollut ja Äidin astma on meinannut tehdä tepposet useammankin kerran. Ollaan menty kun tuulispäät arjen kiemuroissa ja siinäpä bloginkin päivitykset on vauhdissa unohtuneet.

Nyt minä onneksi olen lomalla! Säät on olleet niin ihanat ja lämpimät, että tuntuu siltä kuin olisikin jo ihan oikeasti kesälomalla, vaikka nämä lomapäivät ovatkin vielä viime vuoden puolelta perittyjä, että kai sitä ollaan talvilomalla noin niin kuin oikeasti.

Nyt on takapihan kuitenkin saanut laitettua kuntoon kalusteita ja vesiallasta myöten. Shortsit on kaivettu vaatekaapin perukoilta ja talvikengät on viety varastoon odottamaan toivottavasti lauhempaa ja vähälumisempaa ensi talvea.

Lapsilla alkaa viimeinen rypistys ennen kesälomia kun pian käynnistyy viimeinen kuukausi ennen kesälaitumille pääsyä. Kaikki siis mallillaan!!

Tarkoitus on ollut lähteä ulkoiluttamaan kameraa, että saisi keväisiä kuvia tänne laitettua, mutta eipä tässä ihan sinne asti ole vielä ehtinyt. Tässä kotona on ollut vielä loman alkuun sen verran puuhaa, että kamera on saanut olla rauhassa. Mutta kyllä minä vielä tässä loma aikana ehdin! Lomaa on jäljellä vielä kaksi viikkoa!!