tiistai 3. marraskuuta 2009

Poskia pistelee…

… aina välillä, kun aamulenkillä koirien kanssa kävelee. Muutamana aamuna on ollut pakkasta ja hengitys höyryää kun tuolla ulkona taapertaa. Syksyn pirteät aamut on ihania! Siis ainakin silloin, kun ei sada!

Sadettakin ollaan saatu ihan riittämiin, mutta nyt onneksi on ollut kuivaa. Mukavaa kun sisään tullessa ei aina tarvitse olla kuivailemassa koirien tassuja. Välillähän näkymät erään tietyn koiran jaloissa on aika karmaisevat myös tuolla omalla pihalla…

Puutarhuri WiskyEn ollut kovinkaan iloinen Wiskyn puutarhurin hommista, mutta eipä tuolle surkealle ilmeelle juuri voinut olla vihainenkaan winking0020  Ainakaan kovasti! No tuo tapahtuma oli kesemmällä, nythän piha on jo aika jäässä, ettei ihan tuollaisiin suorituksiin enää voi yltää.

Asiat siis sujuvat meillä täällä kovin arkisissa merkeissä. Minä olen palannut Jorviin… vihdoin. Tosin olen sielläkin ehtinyt nyt jo kuukauden viivähtää. Olen siis lastenosastolla sihteerinä; varsin siistiä sisätyötä! Olen kyllä tykännyt kovasti tästä uudesta kevyemmästä työnkuvastani varsinkin sen vuoksi, että kykenen olemaan suurimman osan aikaa täysin ilma kipulääkkeitä!! Joskus jos pilleripurkilla joutuu käväisemään, syynä on joku ihan muu, kuin nämä entiset kolotukset.

Nyt on ollut vaivaa selän kanssa, kun menin ja nitkautin sen. Onneksi pääsin aivan loistavan fysioterapeutin juttusille ja nyt hän räätälöi minun parsitulle kropalle ihan omat kuntosaliohjelmat ja muut systeemit. Olen ihan hissukseen haaveillut, josko ensi toukokuussa kykenisin puolimaratonin juoksemaan ja nyt on todella toiveikas olo. Tai no… vielä puuttuu se, että pystyisi käymään juoksemassa, mutta sehän on vain ihan pikku juttu, joka sitten tässä kohta onnistuu… Niin ainakin jaksan uskoa!

Tuo minun 50% työaikanikin mahdollistaa liikkumisen ja vähän muutakin. Käynhän toki joinain päivinä siellä eläinlääkärin apulaisena puuhastelemassa, mutta kuitenkin tahti on vähän muuta toista kun vielä vähän aikaa sitten. Nyt jaksaa kotonakin tehdä välillä jotain, kun ei aina välttämättä ole ihan mehuton olo happy0178 Kyllähän toki täällä kotona voisi enemmänkin tehtailla asioita, mutta pitää välillä yrittää saada lapsetkin osallistumaan, että osaisivat sitten joskus tulevaisuudessa omissa kodeissaan tehdä muutakin kun laiskotella.

Lapsethan siis kasvaa ihan kohinalla. Tässä muutama päivä sitten koin oikein pikaisen ikäkriisin, kun matkasimme Valtterin kanssa kylään Sonjan luokse… mopolla!! Valtteri itse ehdotti, josko minä uskaltaisin tulla kyytiin, ja niinhän minä sitten oman lapsen kyydissä istuin skootterin tarakalla!cool0027 Oli kyllä aika villi fiilis!!

Välillä on vaikea ymmärtää, että kaikki minun ihanat lapset on jo niin isoja, että eivät välttämättä tarvitse minua kotona. Siis silloin kun minulla on iltavuoroja töissä, lapset pärjäävät vallan mainiosti. Lämmittävät ruokaa, Noora ja Arttu hoitavat koirat ja muutenkin asiat sujuvat. Tilanne on siis ihan muuta toista kuin silloin 7 vuotta sitten kun jäin yksin lasten kanssa. Uskomattoman pitkä aika sekin.  Silloin kun erosimme lapset oli 4, 6 ja 8. Huh huh… Miten kummassa pärjäsin??

Ja nyt minulla on kolme fiksua, upeaa… siis kerrassaan loistavaa lasta, joista olen niin ylpeä, ettei mitään rajaa!

Elämä ei juuri enempää mallillaan voisi olla… ainut pieni toive olisi, että tuo meidän adhd-Whisky lakkaisi syömästä minun kenkiä rolleye0014 Kahdet lenkkarit ovat saaneet uuden roolin koiran purukumina. Pikkuisen on meinannut harmittaa, mutta tietysti on parempi, että koiralle maistuu lenkkarit, kuin esimerkiksi sohva… tai ruokapöydän jalat tms. Whiskystä on kasvanut iso ja toimelias poika, joka on aina valmis touhuamaan. Ollaan tehty nyt jo todella pitkiä lenkkejäkin ja kyllä tuo kakara kyydissä kestää ihan helposti. Naureskelinkin tässä yhtenä päivänä, että kuka toope on keksinyt liikuttaa koirat sellaisiksi lihaspateiksi, ettei itse meinaa enää kyydissä kestää happy0040

Whisky melkein 9 kk

lauantai 15. elokuuta 2009

Hupsis…

Siis kohtahan alkaa jo koulut. Ihan parin päivän päästä! Johonkin tämäkin kesä meni. Saisikohan jostain hankituksi sellaisen laitteen joka edes pikkuisen hidastaisi tätä ajan kulua. Mukava nimittäin olisi itsekin pysyä kärryillä missä mennään winking0006

Nytkään minulla ei kyllä ole aikaa hukattavana tähän koneelle istumiseen, mutta pari sanaa ehdin naputtelemaan, kun kiirettä pidän! Piakkoin nimittäin on lähdön aika Wiskyn pentuetapaamiseen Ailan luo. Mukava päivä siis tulossa happy0025 Lupasin vielä lapsille tehdä “aamupalaksi” pekonia ja munia, mutta eipä täällä ole hereillä vielä kun yksi lapsista, joka kylläkin malttamattomana odottelee herkkuja. Pitää poikia ruveta kohta hätistelemään ylös sängyistä. Saattaa olla aikamoinen shokki taas opetella heräilemään kouluun!

Meillä on kerrankin tapahtunut paljon asioita!

Suurin muutos on tietenkin se, että minä olen töissä. Aloitin pari viikkoa sitten siellä Lastenklinikalla. Hommat ovat sujuneet senkin puitteissa vauhdikkaasti. Heti kättelyssä kävi ilmi, että en millään muotoa kykene käymään tekemässä täyttä työpäivää niin hirmuisen kaukana. Lähden joka ikinen aamu kotoa vähän ennen seitsemää aamulla ja kotiin tulen vasta viiden aikaan. Sen verran pitkästi ottaa työmatkat, että 8 tunnin työpäivä venyy 10 tunnin poissaoloksi kotoa. Eipä siinä muuten olisi ehkä mitään, mutta kun sitten niihin muutamaan tuntiin pitäisi ehtiä tehdä kaikki kotihomma, ja viettää aikaa lapsienkin kanssa.

Ilmoitin siis pomolle jo heti toisen viikon alussa, että nou kän duu. Ja ovat olleet ihanan joustavia. Kolme viikkoa vielä puserran tuota täyttä päivää ja sitten hommat siirtyy 50% työajalle. Kokoajan tässä samalla minulle etsitään mahdollista sijoituspaikkaa Jorvista, että pääsisin sitten vielä takaisin tänne omille nurkille.

Puolikas työaika kun tietenkin tarkoittaa puolikasta palkkaa, aloitan toisen puolikkaan verran pieneläinhoitajana tutulla eläinlääkärillä happy Minähän olen nyt vihdoin ja viimein hakenut itselleni sen y-tunnuksen ja eläinlääkärilläkin olen töissä “yrittäjänä”. Samalla minulla on aikaa ottaa vastaan omia asiakkaitani. Monta rautaa on siis tulessa ja pitkästä aikaa on tunne siitä, että hommat alkaa luistamaan minulle mieleisellä tavalla!! Nyt menee tietysti paljon ainakin ajatteluenergiaa siihen, miten saan kaiken toimimaan tuon minun oman yrityksen tiimoilta. Pitää miettiä kaikki vakuutukset, eläkkeet, verot sun muut. Mutta pysyypä mieli virkeänä, kun on paljon kaikkea ajateltavaa!! happy0144

On kyllä sitten surullistakin kerrottavaa… sad0149 

Kesän alussa Lilli alkoi käyttäytymään oudosti. Oli pelokas ja muutenkin sen oloinen, että kaikki ei ole hyvin. Lopulta tilanne oli jo sen verran hankala, että menimme eläinlääkäriin. Fyysisesti Lilli oli loisto kunnossa, lihaksikas ja muutenkin timmi, mutta henkisesti aivan raunio. Lilli oli niin peloissaan, että eläinlääkärikin totesi sen olevan aivan paniikissa koko ajan. Aloitimme lääkityksen, jonka piti rauhoittaa Lillin oloa.

Surullinen Lilli

Tarkoituksena oli, että Lilli saisi lääkkeestä avun, että se saisi “hermonsa kasaan” uudelleen ja voisimme jatkaa elämää entiseen malliin. Lääke vain ei tehonnut. Lillin pelkotilat pysyivät ennallaan lääkityksestä huolimatta ja sen lisäksi Lilli rupesi vetäytymään omiin oloihinsa. Rakon hallintakin alkoi huonontua, pissaa tippui lattialle Lillin kävellessä, ja myös peti oli jatkuvasti märkänä. Kotona se nyhjötteli vain nurkissa tai linnoittautui häkkiinsä. Ulkona ei halunnut käydä enää ollenkaan. Lenkeillä jokaisessa risteyksessä yritti kiskoa kotiinpäin. Tarmonkin kanssa tuli riitaa harva se päivä, Tarmo kun ei ymmärtänyt miksi Lilli käyttäytyy niin oudosti. Välillä kun riehaantui aivan sekopäisesti.

Lääkitystä muutettiin, aloitimme lääkkeen, jonka olisi ehdottomasti pitänyt auttaa… Mutta ei. Lopulta Lillille alkoi tulla ajoittain lihasten vapinoita. Tuttujen ihmisten tunnistaminenkin oli hankalaa ja kesti välillä tosi pitkään, ennen kun Lilli yleensä hoksasi, että joku voisi olla tuttu, tai että Lillille yleensä puhuttiin tai sitä kutsuttiin. Näkyvin ongelma oli se, että Lilli jäi “jumiin” joihinkin toimintoihin, varsinkin nuolemiseen. Nuoleminen vain oli sitä, että Lilli istui nurkassa ja lipoi “ilmaa”, siis ihan niin kuin olisi vaan muistanut, että näin nuollaan ja jäänyt jumiin tekemään sitä. Vaikea selittää. Kuvasin sitä videollekin, mutta  sattuneesta syystä en sitä laita tänne… surullista katsottavaa… sad0141

Lopulta minun oli tehtävä raskas päätös… En voinut kuvitellakaan uskaltavani jättää Lilliä päivisin yksin lasten kanssa. Eläinlääkärikin kun oli varoittanut minua jo aikaisemmin, että en saisi pitää Lilliä enää ilman minun läsnäoloa lasten kanssa. Muutama turhan kova nipistys hampailla kun oli jo koettukin… Niinpä minun oli pakko tehdä ratkaisu ja päästää Lilli pois.

Viimeiselle matkalleen Lilli lähti 31.7. jolloin lääkäri vielä viimeisessä tutkimuksessa totesi, että Lilli oli neurologisesti todella vakavasti ja parantumattomasti sairas.

Kaipaamme Lilliälove0033

IMGP0197

torstai 2. heinäkuuta 2009

Loma loppuu!!!

Tosin siis ei ihan vielä happy0023  Kyllähän tässä vielä saa lomailla tämän kuukauden, mutta sitten alkaa elokuun alussa hirmuinen töiden paiskonta! Minähän yritin päästä tuohon Jorviin töihin, mutta eivät kutaleet minua sinne valinneet! Tosin olin kuulemma kuitenkin niin hyvä ehdokas, että halusivat tarjota minulle töitä joka tapauksessa, ja niinhän minä sitten suostuin!

Aloitan siis elokuussa Lastenklinikan silmäpolilla. Nimike tulee kai olemaan vastaanottohoitaja, vaikka taidan olla lastenhoitajan sijainen, joka tekee osastonsihteerin hommia happy0178 Ainut ehdottoman huono puoli asiassa on tietenkin työmatka. Bussilla kun ottaa körötellä melkein 45 min suuntaansa, ja molemmissa päissä on vielä lyhyet kävelymatkat. Ihan jos olen tosi rehellinen silläkin uhalla, että joku tuleva työkaveri tai vaikka pomo erehtyy jossain kohtaa lukemaan tätä tekstiä, niin myönnän, että työnhaku jatkuu koko ajan sen vuoksi, että haluaisin työllistyä johonkin tähän lähemmäs.

Onhan se näiden lasten kanssa kurjaa, että minun 8 tunnin työpäivä venyy 10 tunnin mittaiseksi kotoa poissa oloksi, kun matkat lasketaan päälle. On lapsilla oleminen keskenään joka ikinen arkipäivä sad0149

Minähän aina kuitenkin ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä, joten nytkin lujasti uskon siihen, että nytkin kaikki lopulta lutviutuu parhain päin!

Kesäkin on ehtinyt jo vaikka kuinka pitkälle. Miten kummassa tämä aika aina onnistuu yllättämään ohitse vilistämisellään. Vastahan lomat lapsillakin alkoivat ja tänään järkytin Nooraa kertomalla, että koulut alkaa ensi kuussa! Hyvä ettei typykkä tippunut tuolilta innocent0009 Tosin minun lomahan se ensin ehtii loppumaan, että niin kävi pilkka omaan nilkkaan.

Valtterin rippijuhlatkin tuli vietettyä. Aika hommahan noissa järjestelyissä oli, mutta kaikki meni oikein mallikkaasti. Mukavaa oli ja syömistä riitti niin, että ei yksikään syömälaji päässyt loppumaan kesken. Aluksi olinkin ihan ihmeissäni ruoan määrästä, joka jäi syömättä. Jääkaappi oli niin täyteen ahdettu, että hyvä kun ovi mahtui kiinni. Mutta seuraavana aamuna (lue:päivänä) kun Valtteri ja pari kaveria oli herännyt yön telttailuretkeltä, tulivat meille aamupalalle ja kas… jääkaappi ei ollut ollenkaan enää niin täysi tongue0012

Mukavaa oli kyllä juhlissa, kun talo oli porukkaa pullollaan. Sääkin oli mitä loistavin, vähän viileämpää ja pilvistä, mutta ei satanut. Kaikki oli siis aivan kun tilauksesta parhain päin. Ihanaa oli nähdä Kajaanin mummoa ja ukkiakin pitkästä aikaa!!

Äiti ja poika

Eipä äiti voisi enempää ylpeä lapsestaan olla!

Niin komeaksi, pitkäksi ja fiksuksi on lapsi kasvanut, että joskus sitä ihan itsekin ihmettelee miten tuommoisen on saanut aikaiseksi!

 

Konfirmoitu

Ruusujakin tuli syli kaupalla, kiitokset vain kaikille onnittelijoille!

Parin vuoden päästä sitten on taas koko homma edessä, kun seuraava lapsi astelee alba päällä kirkon käytävää. Voin jo nyt vain kuvitella miten nopeasti sekin on edessä!

Onpa nyt sitten jo kokemusta juhlinnasta, joten innolla Nooran ja Artun rippijuhlia odottelen! Toivottavasti säät hellii silloinkin!

Valtteri ja paikalla olleet kummit 

Valtteri ja paikalla olleet kummit. Kuvasta puuttuvat Tim ja sylikummi Cidu, joka ei paikalle ikävä kyllä päässyt.

Sonja ja Nikke

Nikkekin oli serkkuansa juhlimassa!

Juhlien jälkeen minullakin on mennyt toipuessa. On ollut lapa ja kainalo niin kipeänä kaiken sen ahertamisen jälkeen. Lapsetkin ovat saaneet nauraa minulle oikein kunnolla, kun on tullut tehtyä vähän jos minkälaista mokan-poikasta. Onneksi sentään silloin kun unohdin hellan levyn päälle, lapset olivat “siivoamassa” minun jälkiä ja sammuttivat levyn, ennen kun mitään ehti tapahtua. Naapuritkin saivat toilailuista osansa, kun menin hakemaan Tiinaa eläinlääkäri reissulle tuntia liian aikaisin ashamed0005

Eläinlääkäriin kun mentiin heti ensimmäisenä arkipäivänä juhlien jälkeen. Lillihän on tässä parin viikon sisällä muuttunut kokoajan onnettomammaksi ja onnettomammaksi. Ressukka on joka päivä kehittänyt jotain uusia asioita, mitä pelätä. Nyt listalla on jo tukan leikkuukone, sähkövatkain, helikopteri, lentokone ja suihkupullo. Vanhat tutut imuri ja varsinkin porakone, ovat päässeet pelottavuudessa jo uusiin sfääreihin. Viime maanantaina tilanne sitten lopulta paheni niin, että kaiken sen tärinän, vapinan ja piilossa oleilun lisäksi alkoi lattialle ilmestyä pissa tippoja.

Olin ihan varma, että kaiken näiden juttujen takana onkin “vain” pissatulehdus ja antibiooteilla homma korjaantuisi, mutta niinpä ei sitten ollutkaan. Pissanäyte oli täysin puhdas, eikä siis mitään fyysistä syytä keksitty tälle hysteeriselle panikoimiselle.

Lilli piilossa

Ei ole olemisessa hurraamista, kun aina kun kuuluu joku isompi ääni, Lilli ahtautuu johonkin mahdollisimman pieneen nurkkaan ja tärisee siellä… ihan joka päivä…Ressukka.

Nyt siis diagnoosiksi tuli paniikkihäiriö ja Lilli on kuukauden verran rauhoittavalla lääkityksellä. Sen jälkeen katsotaan miten elämä sujuu. Noita rauhoittavia kun ei eläimet voi jatkuvasti syödä olisi toivottavaa, että tämän kuukauden jälkeen Lilli pärjäisi niin hyvin, että lääkettä tarvitsisi vain silloin, kun tietää, että on tapahtumassa jotain. Niin kuin esimerkiksi uuden vuoden ilotulitukset. Saa nähdä miten käy. Jos lääkkeet ei tehoa on keinot aika vähissä auttaa.

Pidämme siis Lillille peukkuja, että se tuosta tokenee, vaikka vielä ei lääkkeillä huomattavaa eroa mihinkään ole tullutkaan, mutta vastahan ne on aloitettukin.

Kello taas näyttää tuhatta ja miljoonaa. Olisi jo aika käydä nukkumaan. Nyt vaan tulee valvottua luvattoman myöhään, kun ei ollenkaan tee mieli mennä tuonne tajuttoman kuumalle parvelle pyörimään… Vaikka ovi on auki täällä on vieläkin karmaisevan kuuma, lämpöasteita ulkona vielä 24!!

Hyvää yötä nyt kuitenkin!

Ps. Vaarille oikein hyvää syntymäpäivää!

 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kesäloma! ?

Nythän tässä kävi niin, että minä kävin tänä aamuna fysiatrilla... taas. Niin ja kiitos naapurin tädin tytölle kyydistä! ;)

Fysiatrin luona istuin kauan ja hartaasti ja olipa ihan uusi kokemus istuskella siinä senkin aikaa kun lääkäri saneli, eipä ainakaan tule epikriisiin mitään, mitä en jo tietäisi!

Tulos käynnistä oli se, että sairaslomaa jatkettiin elokuun loppuun, B-lausunto kirjoitettiin ja sen myötä laitettiin piste tälle minun hoitajan uralle. Vähän haikea mieli, mutta toisaalta ihan hyvä, että tilanne on nyt ainakin selkeä.

Pieni valonpilkahdus jonnekin horisonttiin kuitenkin jätettiin, koska mitään syytä näille minun kivuille ei fysiatri keksinyt, niin ei ihan 100% mahdotonta ole, että jonain päivänä kroppa olisi korvannut/korjannut puutteita/vaivoja niin, että tilanne jos ei korjaantuisi niin ehkä helpottuisi!

Nyt vaan peukkuset pystyyn, että saan vaikka niitä sihteerin töitä, tai jotain kevyttä. Alkaa tuo tilipussi vaan olla jo niin kevyt, että sillä ei paljon enää ostella :/ Tuohon minun sairalomaani tehtiin vielä lisäys, että sen voi keskeyttää, jos kevyempää työtä löytyy, joten senkin puoleen silmät ja korvat auki koko ajan.

Korkea aikahan tässä olisi jo töihin päästä, että olis sit eläkeläisenäkin vähän jotain muuta kun ylähuuli laittaa siihen leivän päälle :D

Tuleva viikkohan minulla on sitten puuhastelun täyteinen, kun pitäisi järjestää Valtterin rippijuhlat. Ihmisiä on tulossa useampi kymmenen ja kahvin kanssa on tietenkin saatava jotain hyvää syömää. On kyllä mukavaa, kun talo tulee täyteen, vaikka onhan tämmöisissä juhlissa se oma vaivansa, mutta silti on mukavaa kun perhe ja ystävät kokoontuu yhteen höpöttelemään ja nauttimaan kahvipöydän antimista.

Pitää vaan toivoa, että sattuu kohdalle hyvät kelit, että osa porukasta voi olla ulkona, muuten saattaa useammallakin ihmisellä olla olo kuin sillillä suolassa. Vaikka sopuhan sijaa antaa :D Ja mehän ollaan tosi sopuisia ;)

Monta asiaa on vielä mietittävänä, mutta asiaa auttaa kovasti kun tietää, että hyvin kaikki kuitenkin menee. Niin minä ainakin uskon ja luotan!

Jari-velikin lähettelin kuvia Niken ristiäisistä ja niitä kuvia katsellessa huomasi, miten aika vääjäämättä on kulkenut eteenpäin, vaikkei sitä aina niin tule ajatelleeksi.

Leikkasin ja liimasin yhdestä kuvasta tuon oman katraani erilleen ja monet ajatukset mielessä vilisti, kun katsoo, miten isoiksi ja upeiksi on minun lapset kasvaneet!

Tästä triosta olen niin ylpeä, ettei sitä voi sanoin kuvata!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Uusi "koti" ajatuksille

Onkohan minulla ihan liikaa vapaa-aikaa käytössä, kun taas piti mennä muuttelemaan näitä systeemejä... Tai no tämän vaihdoksenhan minä kuitenkin selitin asioiden yksinkertaistamisella. Siis kun minullahan on tämän samaisen palveluntarjoajan valikoimissa niin sähköposti kuin verkkoalbumikin.

Kuvittelisin siis, että kuvien julkaiseminenkin olisi vähän yksinkertaisempaa tässä blogissa. Aika näyttää!

Kesä on alkanut suhteellisen rauhallisesti.

Arttu ja Noora ovat mökillä, palautuvat kotiin vasta juhannuksen jälkeen. Valtteri oli rippileirillä ja saattaa singahtaa mökille jussiksi myöskin... Tosin tuossa äsken jo viritteli ajatusta, että jäisi sittenkin kotiin...

Takana kun on viikon rippileiri, joka siis oli kuulemma ollut todella mukava, mutta toistaalta ymmärrän ihan hyvin, kotikissa kun olen, että viikon reissaamisen jälkeen kotona oleminen tuntuu varsin houkuttelevalle. Ehkä Valtterin tapauksessa kuitenkin enemmän houkutusta luo kaverit kun koti.

Minä odottelen jännittyneenä tietoa pääsisinkö työhaastatteluun. Hakusessa on osastonsihterin työ tuossa Jorvissa. Olisin niin valmis jo töihin!



Mutta kello näyttää miljoona viisisataa... ainakin, joten ei tällä kertaa enempää.



Karvainen trio

Ainiin... jos kiinnostaa aika ennen tätä uutta palstaa, niin vanhat jutut löytyy osoitteesta


http://blogitus.net/minnanmarinat/