Niin se taas alkaa olla joulu käsillä. Tänä vuonna on järjestelytkin jääneet viimetinkaan, kun on ollut tässä vähän tätä kaikkea muuta.
Sentään adventtina laitettiin ne muutamat joulukoristeet esille ja kranssi viritettiin oveen, kuten myös kuistille asennettiin jouluvalot, kuten aina joka vuoksi tehdään. Muuten sitten ollaankin menty ihan omalla painollaan.
Töissä on ollut kiirettä vaihtelevasti ja lupasinkin itselleni, että nyt vaan katsellaan ja ihmetellään. Totutellaan kolmivuorotyöhön ja hoidetaan vain ihan pakolliset asiat. Ja hyvinhän tämä on mennyt kokonaisuudessaan. Pientä hakemista rutiineissa tietysti on kun lastenkin on pitänyt opetella taas tulemaan toimeen useasti ihan omillaan, mutta mistäpä nuo minun loistavat lapset eivät selviytyisi! Minun yövuorotkin ovat sujuneet hyvin, mitä nyt meinaa nukkumaanmeno aika vähän venyä, mutta omissa nahoissaan ovat väsymyksensä tunteneet.
Tämä syksy on minulla itselläni ollut yhtä vuoristorataa. Vuosia kestänyt, läheinen ystävyyssuhde päättyi hyvin ikävissä merkeissä ja kivutkin löysivät tiensä takaisin. Monta murhetta tuli taas kannettavaksi samalla kertaa, mutta niin sitä vaan on taas eteenpäin rämmitty ja asiat alkavat pikkuhiljaa helpottamaan. Kivut ovat väistyneet ja keskustelut osa-aika eläkkeen mahdollisuudesta on voitu haudata kokonaan. Nyt olen jo 1,5 viikkoa pystynyt nukkumaankin ilman kipulääkkeitä. Elämä siis voittaa. Juoksemassakin ehdin taas ruveta käymään ennen kun nuo pakkaset tulivat. Astmaatikon keuhkot ei meinaa tykätä kovin kylmästä, mutta hienosti silti on pärjätty!
Eilen minulla onneksi alkoi loma, saan nauttia joulun ajasta rauhassa kotona lasten kanssa. Sonjalla on joulumieli hyrissyt jo marraskuusta lähtien ja niinpä minullakin on pakastimessa jo niin porkkana-, lanttu- kuin bataattilaatikkoakin. Ensi viikolla minä sitten pyöräyttelen pasteijat meidän molempien huusholleihin ja paistan kinkun, niin siinäpä se alkaa olla. Tietysti lahjaostokset ja kaikkea muuta pientä puuhaa on jäljellä tehtäväksi ennen perjantaita, mutta mieli on onneksi hyvin levollinen ja rauhallinen tämän uskomattoman raskaan syksyn jäljiltä. Olo on lähinnä kuin olisi vihdoin tulossa kotiin pitkän ja raskaan matkan jälkeen.
Noora lähti tänään ulkoilemaan kameran kanssa. Tässä kokoelma lumisia maisemia!
Onneksi myös Nikke on käynyt Mimmulassa kyläilemässä!
Oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulua ja Yltäkylläisen Onnellista Uutta Vuotta 2011!
