Tilkkutäkki: Uusi vuosi!

Melkein huvittaa tuo edellinen otsikko… Poskia pistelee… Hah, sanon minä! Tuossa vaiheessahan ei vielä mistään poskien pistelystä ollut tietoakaan!

Olen ajatellut useammankin kerran, että miten sitä silloin siellä Joensuussa/Mikkelissä oikein selvisi kaikki ne talvet?? Talvethan kestivät ikuisuuden ja lunta oli aina niin paljon, että huh sentään.

Nyt täällä on lunta… ja on muuten ollut pakkastakin! Ikkunoistakin on ollut niin kauniit maisemat. Kun on nimittäin ollut niitäkin päiviä, että ei tosiaan ole viitsinyt työntää nenäänsä ulos, kun ne pakolliset…

Tosin olisihan tuolla ollut ihanaa kävellä ja nauttia kauniista maisemista, mutta kun itse on syväjäässä ja koirat harjoittelee kolmi-jalka-kävelyä, niin eipä siitä paljon osannut nauttia.

Sanottakoon kuitenkin vielä, että esimerkiksi tuosta ensimmäisenä olevasta takapihan kuvasta on aikaa vaikka kuinka paljon, joten eipä tuota aitaakaan juuri ole enää näkyvissä!

Onneksi nyt on jo parina päivänä ollut vähän hillitymmin tuota pakkasta, että ulkoilustakin on voinut nauttia.

Mutta mitäs muuta?!

Joulut on vietetty ja vuosikin on vaihtunut. Kerrankin tilanne on se, että minä olen yhä vielä samassa työpaikassa, eikä mitään leikkauksiakaan ole tehty

Töissä menee oikein mukavasti. Tosin eläinlääkärillä olen nyt tehnyt vähän vähemmän tunteja, koska rupesi olemaan jo harvinaisia ne ajat kun sain olla “vaan” kotona. Oli siis rempallaan yksi jos toinenkin asia!

Pikkuhiljaa olen yrittänyt opetella ajattelemaan asioita vakaasti… siis ilman, että jatkuvasti on menossa kuviot uusiksi, vaikka sanoisinpa, että kun talo on täynnä teinejä, ei täällä kovin vakaata taida olla! Monenlaisia uusia murheita on oppinut murehtimaan, kun joskus sydän syrjällään vaan katsot, miten elämä tuntuu vievän mennessään näitä lapsia. Miten se onkaan niin, että aika on varsin pysähtynyt minun kohdalla… siis minähän kun en vanhene juuri ollenkaan, ja sitten nuo lapset kasvavat niin, että hyvä kun aamulla tunnistaa niitä samoiksi, jotka illalla nukkumaan menivät!

Sen verran uutta sentään, että meidän perheeseenhän on tullut jälleen uusi jäsen. Tosin tämä jäsen on oikeastaan vaan Nooran hoteissa. Kaveri asustaa Nooran huoneessa ja Noora myös 100% hoitaa alivuokralaisensa itse. Tässä niin sinisen värinen kääpiöluppa Benny.

Benny on siis ihan rotukani, rekisteritodistukset löytyy ja kaikki. Benny tuli meille pari kuukautta sitten ja on kotiutunut ihan vallan loistavasti.

Benny asustaa siis vain Nooran huoneessa, eikä nuo meidän muut karvaiset asukit ole kovinkaan tietoisia Bennyn olemassaolosta, vaikka on Benny joskus alhaalla kuljetusboxissaan vieraillut. Koirat eivät vaan jaksa olla kovinkaan kiinnostuneita, sen verran tutuksi kai tuo kani-aromi on jo käynyt.

Takapihalla kyllä nuuskuttelu-intoa löytyi sen jälkeen kun Benny kävi pikaisesti tutustumassa lumeen. Pupsa olikin ihan onnesta soikeana loikkiessaan valjaissansa tuolla takapihalla. Koirat oli kun imureita sen jälkeen, mutta pian jo jonottivat sisälle!

Wisky on kasvanut kovasti… siis fyysisesti, ja on jo iso “mies”. Ikääkin on jo parin viikon päästä 1 v! Tosin siis se kasvaminen on tapahtunut vain ulkoisesti. Sisäisesti tuo toope ei varmaan koskaan tule kasvamaan, sen verran erilainen kaveri on kyseessä. Wisky tuntuu olevan vähän “onnellinen”. Aina sillä on kivaa, vaikka muilla ei välttämättä enää olisikaan! Eikä tuolle oikein osaa olla vihainenkaan, vaikka vähän tuhojakin on ehtinyt tekemään… Mutta yritäpä olla tiukkana tällaiselle kaverille?!

Tai tällaiselle?

Ihan hirveästi mitään peruuttamatonta Wisky ei kyllä ole tehnyt, muutamat kynät poitsu on syönyt ja mun kenkiä lainaillut, mutta onneksi huonekalut on saaneet olla rauhassa.

Tarmon kanssa tulevat loistavasti juttuun ja ulkona riehuvat aina niin, että tanner vaan tömisee! Näillä pakkasilla se onkin ollut aivan loistavaa, kun ovat kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa saaneet purkaa reilun määrän energiaa, kun mennä viuhtovat pitkin hankia!

Varsin arkista meillä siis on, vaikka viikon lomankin minä tuossa vuoden vaihteessa ehdin pitää. Loma meni palapelejä rakentaessa, kun tuo ulkoilu tosiaan jäi vähemmälle. Mutta hyvähän se välillä on täällä kotonakin vaan maleksia, tekemättä sen kummemmin mitään. Kyllä sellainenkin noita akkuja lataa, niin että nyt jaksaa taas seuraavaa lomaa odotella!