Eilen taisi elämässäni olla pieni kriisi. Sitä tuntee itsensä kuitenkin vielä suht nuoreksi. Jotenkin nämä vuodet ovat kiirineet sellaista kyytiä, että ihan rehellisesti ei itse tule ymmärtäneeksi, että niitä vuosia karttuu tuohon omaankin ikään siihen samaan tahtiin kun lapsille.
On siis jollain tasolla hyväksyttävä, että minäkin lähenen sitä 50-virstanpylvästä, vaikka sinne vielä muutama vuosi onkin aikaa. Mutta silti ihmettelen suuresti, miten minulla voi olla aikuinen lapsi?
Valtterihan eilen täytti 18. Täysi-ikäinen. Postilaatikosta kolahti jo muutama päivä sitten kirje kutsuntoihin, ja eilen nuori herra tietenkin juhlisti syntymäpäiviään ravintolassa… tai siis juomalassa, yökerhossa, discossa. Apua.
Ja että kriisi olisi täydellinen, ikkunoista avautui aamulla yllä näkyvät maisemat. Takatalvi. 10 cm raskasta märkää lunta.
Ehkä suunnistan takasin peiton alle ja näen unta kesästä ja pienistä lapsistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti