lauantai 15. elokuuta 2009

Hupsis…

Siis kohtahan alkaa jo koulut. Ihan parin päivän päästä! Johonkin tämäkin kesä meni. Saisikohan jostain hankituksi sellaisen laitteen joka edes pikkuisen hidastaisi tätä ajan kulua. Mukava nimittäin olisi itsekin pysyä kärryillä missä mennään winking0006

Nytkään minulla ei kyllä ole aikaa hukattavana tähän koneelle istumiseen, mutta pari sanaa ehdin naputtelemaan, kun kiirettä pidän! Piakkoin nimittäin on lähdön aika Wiskyn pentuetapaamiseen Ailan luo. Mukava päivä siis tulossa happy0025 Lupasin vielä lapsille tehdä “aamupalaksi” pekonia ja munia, mutta eipä täällä ole hereillä vielä kun yksi lapsista, joka kylläkin malttamattomana odottelee herkkuja. Pitää poikia ruveta kohta hätistelemään ylös sängyistä. Saattaa olla aikamoinen shokki taas opetella heräilemään kouluun!

Meillä on kerrankin tapahtunut paljon asioita!

Suurin muutos on tietenkin se, että minä olen töissä. Aloitin pari viikkoa sitten siellä Lastenklinikalla. Hommat ovat sujuneet senkin puitteissa vauhdikkaasti. Heti kättelyssä kävi ilmi, että en millään muotoa kykene käymään tekemässä täyttä työpäivää niin hirmuisen kaukana. Lähden joka ikinen aamu kotoa vähän ennen seitsemää aamulla ja kotiin tulen vasta viiden aikaan. Sen verran pitkästi ottaa työmatkat, että 8 tunnin työpäivä venyy 10 tunnin poissaoloksi kotoa. Eipä siinä muuten olisi ehkä mitään, mutta kun sitten niihin muutamaan tuntiin pitäisi ehtiä tehdä kaikki kotihomma, ja viettää aikaa lapsienkin kanssa.

Ilmoitin siis pomolle jo heti toisen viikon alussa, että nou kän duu. Ja ovat olleet ihanan joustavia. Kolme viikkoa vielä puserran tuota täyttä päivää ja sitten hommat siirtyy 50% työajalle. Kokoajan tässä samalla minulle etsitään mahdollista sijoituspaikkaa Jorvista, että pääsisin sitten vielä takaisin tänne omille nurkille.

Puolikas työaika kun tietenkin tarkoittaa puolikasta palkkaa, aloitan toisen puolikkaan verran pieneläinhoitajana tutulla eläinlääkärillä happy Minähän olen nyt vihdoin ja viimein hakenut itselleni sen y-tunnuksen ja eläinlääkärilläkin olen töissä “yrittäjänä”. Samalla minulla on aikaa ottaa vastaan omia asiakkaitani. Monta rautaa on siis tulessa ja pitkästä aikaa on tunne siitä, että hommat alkaa luistamaan minulle mieleisellä tavalla!! Nyt menee tietysti paljon ainakin ajatteluenergiaa siihen, miten saan kaiken toimimaan tuon minun oman yrityksen tiimoilta. Pitää miettiä kaikki vakuutukset, eläkkeet, verot sun muut. Mutta pysyypä mieli virkeänä, kun on paljon kaikkea ajateltavaa!! happy0144

On kyllä sitten surullistakin kerrottavaa… sad0149 

Kesän alussa Lilli alkoi käyttäytymään oudosti. Oli pelokas ja muutenkin sen oloinen, että kaikki ei ole hyvin. Lopulta tilanne oli jo sen verran hankala, että menimme eläinlääkäriin. Fyysisesti Lilli oli loisto kunnossa, lihaksikas ja muutenkin timmi, mutta henkisesti aivan raunio. Lilli oli niin peloissaan, että eläinlääkärikin totesi sen olevan aivan paniikissa koko ajan. Aloitimme lääkityksen, jonka piti rauhoittaa Lillin oloa.

Surullinen Lilli

Tarkoituksena oli, että Lilli saisi lääkkeestä avun, että se saisi “hermonsa kasaan” uudelleen ja voisimme jatkaa elämää entiseen malliin. Lääke vain ei tehonnut. Lillin pelkotilat pysyivät ennallaan lääkityksestä huolimatta ja sen lisäksi Lilli rupesi vetäytymään omiin oloihinsa. Rakon hallintakin alkoi huonontua, pissaa tippui lattialle Lillin kävellessä, ja myös peti oli jatkuvasti märkänä. Kotona se nyhjötteli vain nurkissa tai linnoittautui häkkiinsä. Ulkona ei halunnut käydä enää ollenkaan. Lenkeillä jokaisessa risteyksessä yritti kiskoa kotiinpäin. Tarmonkin kanssa tuli riitaa harva se päivä, Tarmo kun ei ymmärtänyt miksi Lilli käyttäytyy niin oudosti. Välillä kun riehaantui aivan sekopäisesti.

Lääkitystä muutettiin, aloitimme lääkkeen, jonka olisi ehdottomasti pitänyt auttaa… Mutta ei. Lopulta Lillille alkoi tulla ajoittain lihasten vapinoita. Tuttujen ihmisten tunnistaminenkin oli hankalaa ja kesti välillä tosi pitkään, ennen kun Lilli yleensä hoksasi, että joku voisi olla tuttu, tai että Lillille yleensä puhuttiin tai sitä kutsuttiin. Näkyvin ongelma oli se, että Lilli jäi “jumiin” joihinkin toimintoihin, varsinkin nuolemiseen. Nuoleminen vain oli sitä, että Lilli istui nurkassa ja lipoi “ilmaa”, siis ihan niin kuin olisi vaan muistanut, että näin nuollaan ja jäänyt jumiin tekemään sitä. Vaikea selittää. Kuvasin sitä videollekin, mutta  sattuneesta syystä en sitä laita tänne… surullista katsottavaa… sad0141

Lopulta minun oli tehtävä raskas päätös… En voinut kuvitellakaan uskaltavani jättää Lilliä päivisin yksin lasten kanssa. Eläinlääkärikin kun oli varoittanut minua jo aikaisemmin, että en saisi pitää Lilliä enää ilman minun läsnäoloa lasten kanssa. Muutama turhan kova nipistys hampailla kun oli jo koettukin… Niinpä minun oli pakko tehdä ratkaisu ja päästää Lilli pois.

Viimeiselle matkalleen Lilli lähti 31.7. jolloin lääkäri vielä viimeisessä tutkimuksessa totesi, että Lilli oli neurologisesti todella vakavasti ja parantumattomasti sairas.

Kaipaamme Lilliälove0033

IMGP0197

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti