Niin se vain on, elämä muuttuu jatkuvasti. Välillä tuntuu, että kaikki polkee paikallaan, kunnes pysähdyt ja mietit. Aina tulee huomattua, että jotain on taas muuttunut.
Nyt tämän elämän monimuotoisuuden taas huomaa helpommin, kun kysymyksessä on niin isot muutokset. Ihan ensimmäiseksi on pitänyt hyväksyä se, että tämä minun astmani, tai mikä ikinä tämä “keuhkovamma” onkaan, vaikuttaa elämään niin paljon, että isoja ratkaisuja on tehtävä.
Wisky muutti takaisin Ailalle. Koirien pöly ja hilse aiheuttaa heikkoa happea, joten Ailan kanssa sovittiin, että Wiskyn osoite siirtyy Sipooseen. Koiruus on meidän yhteisomistuksessa ja varmasti välillä viettää aikaa täällä meilläkin, mutta pääasiassa kuitenkin Ailalla. Kun Wisky oli ollut päivän pois, oli hengittäminen jo helpompaa, joten ratkaisu oli oikea.
Ikävä kyllä “harvennus” ei loppunut siihen, vaan seuraavaksi reppunsa sai pakata Benny. Pitkällisen etsimisen jälkeen pupsa kuitenkin löysi todella hyvän uuden kodin. Pupulla on oma kesämökki ja talvimökki ja kaverikin vielä. Hieno juttu kaikesta huolimatta.
Nyt siis taloudessamme on vain yksi eläin… asia mikä on toteutunut meillä viimeksi 5 vuotta sitten. Nyt vain pidämme peukkuja, että pystyn pitämään Taren mahdollisimman kauan. Ensi viikolla olen menossa tapaamaan keuhkolääkäriä, jolloin tilanne toivottavasti selkiytyy hieman. Jännityksellä odotan.
Sitten onkin kerrottavana vielä yksi muutos. Tulin valituksi uuteen työpaikkaan! Tai itse asiassa työpaikka on sama, siis sama talo. Työtehtäväkin on miltei sama, titteli ainakin. Olen siis yhä vielä osastonsihteeri, mutta nyt päivystyksessä. Työ tulee olemaan kolmivuoroa ja työaika 100%. Taloudellinen tilanne siis kohenee jonkun verran ja työssä vietetty aika lisääntyy huomattavasti. Ohjelmassa on siis myös yövuoroja, viikonlopputöitä ja siitä johtuen myös siis pyhiä. Nythän tällainen onnistuu, kun lapset ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti