Takapakkia

Paluu arkeen kesäloman jälkeen on tapahtunut niin ryminällä, että kesäloma on muistoissa enää vain himmeä häivähdys. Ensimmäisen 8 päivän saldona oli 65 tuntia töitä ja yksi vapaapäivä. Tietää töitä tehneensä!!

Tiukasta arjen aloituksesta, vai mistä lie johtuu, että oikean kyljen, käden ja rinnan kivut ovat tulleet takaisin. Tunne on yököttävän tuttu. Jaanan kanssa lenkillä juttelinkin, että miten ihanaa olikaan ettei oikeasti muistanut mitä se on kun kipu jäytää tuolla syvällä niin että voi pahoin… Nyt muistan.

Eihän siinä muu auttanut kun laahustaa lääkäriin kuuntelemaan mitä olisi seuraavana suunnitelmissa. Tällä hetkellä siis etenemme niin, että minulta kielletään pitkät päivät (12 – 13,5 tuntia) kokonaan. Siitä en oikeastaan ole ollenkaan pahoillaan, koska en välittänyt tehdä niitä muutenkaan Ne olivat hankalia sekä itseni, että lasten kannalta.  Tai no lapset ei kai lopulta olleet yhtään pahoillaan siitä, että “joutuivat” olemaan koko päivän kotona ilman äitiä, mutta kyllä se vaan äidin sydäntä kylmäsi jättää koko huusholli koirineen ja kokkailuineen lasten vastuulle. No nyt siis niitä ei enää minun työvuorolistoihin suunnitella. Toinen paluu vanhaan oli tietenkin se, että piti käydä hakemassa apteekista kassillinen kaiken maailman kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja, joita ei vuoteen ole tarvinnut käyttää. Lääkkeistä en ollenkaan pidä, mutta onhan se ihan kiva että saa vähän apuja siihen, että pystyy nukkumaan.

Vielä ensi viikolle jäi minulle selviteltäväksi, saanko julkisen terveydenhuollon puolelta lymfahoitoa, vai miten se järjestyy. Työterveyshuollon puolelta kun saisin lähetteen vain yksityiselle, jossa hinnat keikkuvat ihan eri numeroissa kun julkisella.

Nyt tovin aikaa joudun tekemään töitä “suurennuslasin alla”. Lääkäri ei ollut ihan vakuuttunut siitä, etteikö tämä kipujen paluu voisikin johtua siitä, että en pystykään tekemään 100% työaikaa. Väläyteltiinpä siis mahdollisena vaihtoehtona tulevaisuudessa sitäkin, että tekisin vain 50% työaikaa sillä toisella puolikkaalla olisin osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä Ei kyllä kuulosta hyvälle!

Mutta näillä siis mennään, päivä kerrallaan. Kuulostellaan ja katsellaan miten asiat tästä etenevät. Huomaan, että minulla on suunnattoman suuria asenne vaikeuksia, koska tällä kertaa olin todella jo sitä mieltä, että koko tämä hässäkkä on jo ollutta ja mennyttä, eikä siihen enää tarvitse uhrata ajatustakaan, mutta tässä sitä taas ollaan.

Toisaalta en kyllä suostu nujertumaan tälläkään kertaa. Elämä jatkuu ja yhä vielä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä ja jotain hyvää tästäkin koituu! En suostu vaipumaan mihinkään synkkyyteen!! Nyt vaan nokka kohti parempaa huomista ja uusia seikkailuja

Toinenkin asia meillä täällä on meneillään… Valtterilla on ollut useamman viikon kuivaa yskää ja nyt on menossa PEF-seuranta, eli astman mahdollisuutta tutkitaan. Saa nähdä kuinka meidän käy sen asian suhteen. Allergiatestit otetaan myöhemmin syksyllä.

Kaikenlaista siis on ilmassa, mutta eipä käy aika pitkäksi…