Loma loppuu!!!

Tulin olleeksi lomalla. Ja niin kuin kaikki hyvä, niin tämäkin loppuu aikanaan. Tällä kertaa, kuten kai rehellisesti sanottuna aina, loma tuli todella tarpeeseen. Olin aivan totaalisen uupunut ja väsynyt, että aluksi mietin loman menevän varmaan vaan laiskotellessa. Vaan eipäs mennytkään.

Ennen pakkasten ja lumen tuloa ehdin käydä muutaman kerran juoksulenkillä, olen käynyt uimassa useamman kerran, ulkoillut ja saanut hommia täällä kotonakin tehtyä, niin ettei voi olla kuin tyytyväinen. Olen nukkunut hyvin, tehnyt käsitöitä ja nautiskellut kiireettömästä elämisen tahdista.

Vaan niin se vaan on, että huomenna se arki koittaa. Töihin on reippailtava iltavuoroon ja sitten heti onkin kolme yövuoroa, että uupumus ja rytmittömyys on taattua heti ensimmäisen viikon jälkeen. Ei sillä että valittaisin. Itsehän olen urani valinnut.

Mieltä piristää kuitenkin se, että valoa kohti ollaan menossa. Päivän pidentymisen huomaa jo. Tässä ajan suunnattoman nopeassa kulumisessa kun on sekin hyvä puoli, että tämä vuoden pimeä vaihekin tuntuu kestävän vuosi vuodelta vähemmän aikaa. Kunhan sitten kesän lämmössä ajankulu vähän hidastuisi.

Liekö tässä vihdoin ollaan vanhaksi tulossa, kun sitä lämpöä jotenkin eri tavalla kaipaa. Olenpa haaveillut ihan jopa etelän lomasta, jota en koskaan aikaisemmin olisi voinut edes kuvitella haluavani. No kuten sanottu, meidän reissukassa, kuten myös monen muunkin asian kassa olla möllöttää tuolla parkkipaikalla, enkä ainakaan ihan heti suostu olemaan asiasta pahalla mielellä. Kyllä niitä reissuja ehtii tehdä myöhemminkin. Juuri nyt nautin siitä, ettei bussipysäkeillä tarvitse olla jäätymässä jos jonnekin haluaa mennä.

Brandonkin ehti tässä lomailun tiimellyksessä saavuttaa 6 kk rajapyykin. Tämä kuva ehkä tiivistää juuri Brandonkin sisimmän olemuksen. Riiviö, mikä riiviö!